Teoria

Ympäristön vaikutus yksilöön
Anneli Kokkonen lainaa Auraa gradussaan kuvatessaan ympäristön vaikutusta yksilöön:
Ihminen luo käsitystä itsestään, ylläpitää minuuttaan ja rakentaa identiteettiään ympäristönsä avulla. Yksilö käyttää ympäristöä psyykkisen itsesäätelyn keinona. Hän suuntaa havaintojaan ja tulkitsee kokemuksiaan oman minuutensa kannalta mielekkäällä tavalla. Eri yksilöt havaitsevat eri asioita samasta ympäristöstä. Jokaisen mielessä rakentuu hänen oma sisäinen logiikkansa, jonka mukaisesti hän suuntautuu ympäristössä. (Aura ym.1997, 47–48. ) Yksittäiset tilat ja paikat voivat tukea psyykkistä itsesäätelyä. Liikkuminen rentouttavassa ympäristössä antaa enemmän voimia kuin liikkuminen epämiellyttävässä ympäristössä. Positiivinen vaikutus on myös ympäristöllä, johon yksilö on saanut itse vaikuttaa.

Oman ympäristön havainnointi
Oman lähiympäristön merkityksen ymmärtäminen on pohja globaalin ajattelutavan kehittymiselle. Havainnoinnin kohteina ovat sekä luonnon- että rakennettu ympäristö. Havainnoinnin avulla yksilö voi muodostaa kuvan siitä, millaisessa ympäristössä hän elää ja kuinka sen kokee. Ihmiset urautuvat helposti samoille reiteille, eivätkä huomaa, mitä ympärillä tapahtuu, tai miltä se näyttää. Vasta, kun ympäristössä tapahtuu muutos, havahdutaan katsomaan maisemaa. (Tani 1997, 215; Wahlström 1997, 5; Kinnunen 1983, 36.) Havainnointi avaa uusia näkökulmia ja lisää kiinnostusta lähialueeseen.

Lähde:
Kokkonen Anneli, 2012, Ympäristöherkkyys yliopisto-opiskelijoiden kuvaamana, Pro gradu-tutkielma, Itä-Suomen yliopisto,Joensuu

Lasten tilatajun kehittyminen

Topologisessa vaiheessa lapset ovat ennen 7-vuoden ikää.Tilatajun ollessa topologisessa vaiheessa, karttapiirros on yksilölähtöinen, jolloin tutut paikat yhdistyvät kartalla kotiin. Suunnat ja etäisyydet ovat epätodellisia ja mielikuva ympäristöstä jäsentymätön.
Tilatajun toinen kehitysvaihe jakautuu kahtia projektiiviseen 1 ja 2 vaiheeseen. Projektiivisessa 1 vaiheessa suunnat alakvat täsmentyä. Tutut paikat on liitetty yhteen, tiet esitetään ylhäältä päin katsottuna mutta talot edelleen sivulta. Mielikuva on osittain jäsentynyt. Projektiiviessa 2 vaiheessa kuvista voi löytää runsaammin yksityiskohtia.Osa kartan kohteista on kuvattu karttamaisesti, suunnat ovat täsmentyneet ja etäisyydet ovat oikeissa suhteissa. Perspektiivi alkaa hahmottua ja miellekartta jäsentyä.
Meidän tutkimuksemme keskittyy 11-vuotiaisiin, joiden pitäisi olla Euklidisessa vaiheessa. Euklidisessa vaiheessa kartan kohteet ovat jo paikoillaan ja oikeissa suhteissa toisiinsa. Karttaan on liitetty karttamerkkejä selityksineen. Kartta on ylhäältä nähty ja abstrakti.

Kuva 1

Lähde:

Kaivola, T. Rikkinen, H. 2003. Nuoret ympäristöissään. Lasten ja nuorten kokemusmaailma ja ympäristömielikuvat.Tietolipas.Tampere.s.48